Mitä vuosi 2012 tuo tullessaan?
Mitä toivon?
- Perhe yhtenäiseksi.
Tällä hetkellä puheenaiheena on avioero. Saadaanko asiat kuntoon. Onko meissä sitä mitä aviopari tarvitsee toisiltaan? Voidaanko paremmin ystävinä vai aviopuolisoina? Paljon vaikeita kysymyksiä. Se kohtalokas paperi on täytettynä pöydällä ja odottaa allekirjoituksia. Aika näyttää liikkuuko se paikaltaan mihinkään.
- saavani intohimon lenkkeileen ja kuntoiluun takaisin.
- pituutta hiuksille
- terveet lapset, haluaisin että huoli lasten terveydestä vähän helpottaisi. Tällä hetkellä mielen päällä on esikoisen patti leikkausarven lähellä. Ollaan 19. päivä menossa kirurgiselle sitä näyttämään. Keskimmäiselle ei ole edelleenkään tullut aikaa kardiologille vaikka lähete on laitettu jo elokuussa.
- voittavani aloitekykyongelman.
Minulla on suuria ongelmia saada aloitettua esim. koulutehtävien tekeminen.
Mitä aion tehdä?
- Jatkaa elämää suntaan tai toiseen
- kasvaa henkisesti
- olla minä
Vuosi 2011 on pitäny sisällään enemmän tuskaa kuin onnea. Se pitää sisällään Neven epilepsia diagnoosin, vaikean ja kipeän asumuseron, Nellan tapaturman, joka olisi voinut viedä meiltä hänet kokonaan, Neten sivuääni sydämessä, miehen tuska ja suru, oma masennus ja paniikki-ahidstuskohatukset, muutamat ystävyyssihteet katkesivat kokonaan, sairasloma ja romahdus.
Mitä haluan vuodesta 2011 muistaa?? En ainakaan ikäviä aisoita.
Tutustuin itseeni uudelleen. Löysin itseni.
Selvisin masennuksesta, aloitin opiskelut uudelleen.
Muutin uuteen kotiin. Ystävyyssuhteet syventyivät läheisiin ystäviin.
Päästiin miehen kanssa yli asumuserosta, tullaan hyvin toimeen keskenään ja jaetaan asioita.
Lapset voivat hyvin.
Vaikean vuoden jälkeen on vaikea olla kiitollinen, mutta muuta sanaa ei tule mieleen.
Olen kiitollinen siitä, että olen selvinnyt tuosta kaikesta vaikka välillä tuntui ettei jaksa kantaa harteillaan enää yhtään enempää. Selvisin kuitenkin.
6 kommenttia:
Olen kauan lukenut blogiasi ja minun täytyy sanoa, että olet tyttö inspiraatio. Älyttömän rohkea ja mahtava tyyppi. Itse vaikeina aikoina voin saada voimaa, kun ajattelen miten rohkeasti olet kaikesta selvinnyt ja kuinka voimakas ja vahva olet, että puhut elämästäsi täällä avoimesti. Wau. Saisimpa itse samaa rohkeutta itseeni. Pääset vielä pitkälle, monesti on vaikeinta jatkaa matkaa ja olla katsomatta taaksepäin. Kun tuijottaa taakseen ei näe tietä edessään. Voimia ja rakkautta sulle ja tytöille. Jatka kirjoittamista, se koskettaa monia.
Kirjoitit hyvin selkeästi ja lyhyesti viime vuoden tapahtumista. Olen elänyt lähelläsi noinakin hetkinä ja tukena olen tästä eteenpäin myös.
Olet rakas <3
Mietin kauan mitä kirjoittaisin,
mutta sanon vain, että
vaikutat mielettömän vahvalta ja hienolta ihmiseltä.
Ihanaa tulevaa vuotta teille :)!
Mari here, hi Tiia!
I already told you that I'm a follower of you, I adore the way you faced your problems. Keep yourself always strong, think about your girls because they are amazing! Stay with your friends and study a lot!
The last year already over and you have a new year to live, to grow and learn!
Wish you all the best wishes!
hieno teksti. voi kuinka raskas teidän vuosi on ollutkaan, ei voisi paljoa raskaammaksi mennä. mutta jos siitä jotain hyvää koittaa repiä niin mieti kuinka paljon olet varmasti vahvistunut ja kasvanut taas ihmisenä. ja vieläkin, kaiken tuon koettelemuksen jälkeen olet hengissä, ja vieläpä hyvässä voinnissa :)) <3 U
Seurailen taustalla blogiasi :)
Olen myös erityisellä tunteella seurannut näitä tuoreimpia kuulumisiasi, viime vuosi oli tässäkin taloudessa rankka.
Elämäni rankin. Mutta, sen positiivisuuden näen että entistä vahvempana kuljen eteenpäin. Viimeisetkin musta-valkoisuuden rippeet ovat kadonneet, asiat ovat usein hyvin monimutkaisia ja "värikkäitä".
Lähetä kommentti